Teatteriarvostelu: Jeppe Niilonpoika Joensuun kaupunginteatterin näyttämöllä

Joensuun kaupunginteatteri, Miska Photography

Norjalais-tanskalaisen kansalliskirjailijan Ludvig Holbergin (1684-1754) klassikkokomediassa elämäänsä pettynyt maanviljelijä Jeppe lähtee kaupunkiin ostamaan saippuaa vaimolleen Nillalle. Kauppamatka päätyy baariin, ja vaimon rahat ryypännyt Jeppe sammuu tienposkeen. Siitä hänet korjaa kaupungin mahtimies Paroni, joka keksii järjestää Jepelle jäynän — ja tästä varsinainen näytelmä toden teolla sitten vasta alkaakin.

Näin Joensuun kaupunginteatterin sivustolla kuvaillaan näytelmää Jeppe Niilonpoika, joka on ensiesityksensä saanut Kööpenhaminassa vuonna 1722. Modernin version Joensuun kaupunginteatterille on ohjannut vieraileva ohjaaja Samuli Reunanen, jonka versio näytelmästä ei jätä katsojaa kylmäksi. Jotkin asiat eivät vain muutu, vaikka vuosisadat vaihtuvat. Sanonta ”miksi Jeppe juo” on peräisin kyseisestä näytelmästä. Syy ei taida edelleenkään löytyä, mutta kuten tiedämme, ravintolaillat saattavat päättyä arvaamattomiin seikkailuihin. Näytelmän päähenkilöt Jeppe Niilonpoika (Jaakko Tohkanen) ja Jaakko Suutari (Olli Haataja) hoitavat hommansa hyvin. Tämän näytelmän olemme nähneet myös monessa ravintolassa iltaisin. Ystävällinen baarimikko, tässä tapauksessa Jaakko, on Jepelle ystävä ja ymmärtäjä – niin pitkään kuin rahat riittävät. Kaksinaismoraali rehottaa niin Jepen tavoissa kuin puheissa, mutta myös aikaansa kuvaavissa yläluokan huvituksissa.

Näytelmä loistaa voimakkailla naishahmoillaan, jotka ovat tapahtumien ytimessä, kun ratkaisuja tehdään. Jepen vaimo Nilla (Maria Karhapää) on luonteeltaan ”Luciferuksen serkku”, kuten Jeppe vaimoaan kuvaa. Taisimme juuri paljastaa suomalaisille tutun Pekka Puupää- elokuvien Justiinan roolimallin. Liikettä ja tapahtumia luovat näytelmässä paljon esillä olevat taidokkaat tanssijat, jotka ovat Riveria-ammattioppilaitoksen tanssin koulutusohjelman opiskelijoita (Karoliina Kauhanen, Joanna Kerkelä, Inka Malmi). Musiikki ja tanssi kuljettavat katsojaa näytelmässä mukanaan sellaisella vauhdilla, että kaksi tuntia kestävä esitys (väliaikoineen) tuntuu loppuvan valitettavan pian.

Toimintakohtausten toteutus on teknisesti loistavaa; hetkittäin oli vaikea muistaa olevansa teatterissa, kun keikkafiilis iski päälle. Näytelmä käytti lavastuksessa metallibändeiltäkin tuttuja showteknisiä ratkaisuja, joten muun muassa Rammsteinin musiikki soi sille ominaisessa ympäristössä.

Visuaalinen tunnelma näytelmässä on luotu upealla puvustuksella, joka vaatii mielestämme erityismaininnan. Nähtävissä on barokkiajan henki yhdistettynä industrial-elementteihin steampunk-vivahteilla. Lavastus- ja pukusuunnittelusta vastannut Kaisu Koponen on tehnyt rohkeita ja näytelmän viestin esille tuovia ratkaisuja, jotka eivät toimi vain silmänruokana, vaan myös tunnelman rakentajana. Jos olet roolipelien ystävä tai haaveilet matkasta Burning Man -festivaaleille Nevadaan, näytelmä tarjoaa paljon inspiroivia puvustusratkaisuja. Korsetit, peruukit, hatut, nahka ja saappaat tekevät näyttävän esiinmarssin moderneilla höysteillä.

Näytelmää esitetään 25.1.2020 asti Joensuun kaupunginteatterissa. PS. Korvatulppia on saatavilla salin sisäänkäynnillä.

Teksti: Dalva Lamminmäki ja Pekka Laukkanen

Esityskalenteri ja lipunmyynti