Nummirock here we come!

Sunnuntai 24.6.2018

On iltapäivä ja aurinko paistaa nätisti. Toki se nyt lämmittää läsnäolollaan, kun festarit on ohi. Teltat ja pressukatos on purettu. Retkituolit ovat ainoat varusteet, joita ei ole vielä pakattu (eli viskottu kaoottiseen järjestykseen) autoihin. Tuoleissa retkottaa meidän hieman väsähtäneen näköinen leiriporukka. Alkometriä on kierrätetty kuskilta toiselle, ja porukka alkaa olla ajokunnossa. Nyt odotellaan, että mäntymetsään puiden, telttojen, asuntoautojen ja muiden leirirakennelmien väliin ilmaantuu auton kokoinen aukko. Kohta päästään loputtoman pitkältä tuntuvalle kotimatkalle.

Takana on taas yksi kesän (tai oikeastaan koko vuoden) parhaista viikonlopuista. Viikonloppu on tässä tapauksessa venyvä käsite. Allekirjoittanut oli kaverin kanssa kasaamassa leiriä jo tiistaina. Loput vakiopoppoosta saapui keskiviikon ja torstain aikana. Ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa Nummirockista tuttuja ystäviä, katsoa loistavia keikkoja, saunoa aamuisin ja nauttia festarielämästä. Harmittaa. Vaikka viisi päivää nummirokkailua ja telttailua luulisi riittävän, ei silti tahtoisi vielä lähteä kotiin. Hyvin voisi jäädä vielä pariksi päiväksi. Lähdettävä kuitenkin on. Maanantaina odottaa aamuvuoro töissä. Huoh. Huudellaan ystäville moikat puolin ja toisin. Todetaan tapaavamme taas viimeistään vuoden päästä.

Juhannuksen jälkeinen viikko

PND (Post Nummirock Depression) painaa päälle. Juhannuksena nautituilla alkoholiannoksilla ja vähäisillä unilla on osuutta alkuviikon apeaan olotilaan. Muutoin masentaa ajatus, että taas on odotettava kokonainen vuosi seuraavaa Nummirockia. PND-oireita voi hoitaa selaamalla kuvia ja videoita Nummirockista. Lisäksi pitää kertoa festaritarinoita kaikille niitä kuuntelemaan suostuville ihmisille. Työkavereille kerron, kuinka kuopiolaiset tulivat haastamaan joensuulaisia Drunken Ball -peliin. Kyseinen peli kulkee monella nimellä, mutta tarkoituksena on joukkueena heitellä puolentoista litran limpparipulloa nurin tennispallolla ja siinä lomassa sääntöjen mukaisesti tyhjentää juomatölkit mahdollisimman nopeasti. Rökitimme kuopiolaiset huolella. He vaativat revanssia, joka kuitenkin jäi toteuttamatta tänä vuonna. Kenties ensi vuonna saadaan uudet pelit aikaan. Loppuviikosta saan purettua loput nummivarusteet eteisestä.

Lokakuu 2018

Ostamme Nummirock-liput. Ajoissa on hyvä olla. Ennen vuodenvaihdetta liput saa vielä hieman edullisemmin. Nummirock on kuitenkin ainoa oikea (ja paras) tapa viettää juhannusta.

Marraskuu 2018

Istumme talvitakit päällä parvekkeella. Sataa vuoroin lunta ja räntää. Pimeys väsyttää. ”Oispa kesä.” ”Oispa Nummirock.” Kyseiset lauseet tulee huokaistua vielä moneen kertaan talven ja kevään aikana.

Joulukuu 2018

Nummirockin joulukalenterista tipahtelee päivittäin tietoa bändeistä. Kaikkea kivaa on taas tiedossa. Joko kohta mennään?

Tammi-, helmi-, maaliskuu 2019

Pomo tiedustelee viestillä helmikuussa, pääsenkö kesäksi töihin. Kerron, etten tiedä vielä milloin kevään kurssit päättyvät. Lupaan mennä töihin, mutta ilmoitan samaan hengenvetoon pitäväni viikon kesäloman juhannusviikolla. Pomo vastaa tämän onnistuvan kyllä. Hyvä. Nyt on varmistettu vapaat juhannusreissuun. Seurailen mielenkiinnolla uusia bändivarmistuksia. Maaliskuussa voi jo ryhtyä muistelemaan, millaisella varustuksella on edellisinä vuosina ollut liikkeellä. Tarvitseeko tänä kesänä pilkkihaalarit vai saisiko mukaan pakata myös yhden kesämekon? Ihan omin sormin myös lasken taakse jääneet Nummirokit. Tänä vuonna on edessä 15. vuosi Nummirockia. Wuhuu! Saako jo kutsua itseään nummikonkariksi?

Toukokuu 2019

Kohta vapun jälkeen julkaistaan Nummirockin ohjelma aikatauluineen. Nyt voi ryhtyä suunnittelemaan, mitä kaikkia bändejä kuvittelee käyvänsä katsomassa. Puolet suunnitelluista bändeistä jää yleensä näkemättä. On liian mukava hengata leirissä. Juoma on kesken. Päiväunet on kesken. On meneillään liian mielenkiintoinen keskustelu. Kaikki oikeasti tähdelliset yhtyeet tulee kuitenkin aina katsottua. Luon itselleni Nummirock-soittolistan Spofifyhin. Työmatkoilla on mukava fiilistellä tulevaa juhannusta. Kolmen päivän jälkeen listalta on pakko poistaa Battle Beast. Kyseinen orkesteri aiheuttaa liian suuri piikkejä ärsytyskäyrässä. Muutoin listalta löytyy paljon vanhoja ja myös uusia suosikkeja. Skálmöld ja Paara kuulostavat erityisen hyvältä. Swallow the Sun ja Cradle of Filth saavat ihmisen aina hyvälle tuulelle. Seuraavaksi listalta tippuu pois Suamenlejjona. Anteeksi vaan. Joku raja sentään siinä mitä ihminen haluaa kuulla polkiessaan töihin puoli kuudelta aamulla.

Toukokuun loppupuolella Pekka Pouta uhkailee mahdollisella juhannushelteellä. Suhtaudun ajatukseen varovaisen optimistisesti. Kunhan ei sada lunta ollaan jo voiton puolella. Nummirockissa on nähty helteisiäkin juhannuksia, mutta myöskään räntäsade ei ole epätavallinen ilmiö. Nummijärven sääennuste pitää alkaa tarkistamaan lähes päivittäin.

Kesäkuu 2019

Kesäkuun alussa kuuluu ensimmäiset huutelut leiriporukan meseviestiketjusta. Polttavin kysymys on, varataanko saunavuoro jo torstaiaamulle. Parin päivän päästä saunavastaava ilmoittaa, että olikin varannut vuoron myös torstaille jo etukäteen viime vuonna. Kaikkea ei voi muistaa. Viikkoa ennen Nummea aloitan festarikamojen shoppailun. Pari viiniä ja varavirtalähde puhelimelle tarttuu mukaan Prismalta. Pyykkään kaikki ”kivat” vaatteet. Koko viikon arvon, mitä pitäisi pakata mukaan. Värjään hiukset. Nyt on taas oikean värinen tukka. Joko? Joko kohta lähdetään?

Yksi yö Nummeen

Maanantaina rinkkaan päätyvät yhdet farkut sekä yksi pitkä ja yksi lyhyt hame. Monet sukkahousut ja kaikkien paksuimmat talvilegginsit. Pitkän hameen alle on hyvä öisin pukea päällekkäin ainakin kolmet leggarit. Mukaan lähtee myös muutama ohuempi pitkähihainen paita, villapaita, SMC:n huppari, kaulahuivi, pipo ja tumput. Kerrospukeutuminen on taitolaji, jonka avulla selviää vähän viileämmistäkin öistä. Päällimmäiseksi puetaan nahkatakki, niin ei pieni sade tai tuuli haittaa. Kengät muodostuvat ongelmaksi. Edelliset festarimaiharit on kävelty jo niin puhki, ettei niillä pysty talsimaan ilman, että kantapäät ovat verillä. Uudet saappaat olisivat mainiota festaripopot, mutta niihin ei mahdu villasukkia. Epäilen vahvasti josko ihminen voi selvitä juhannuksesta hengissä ilman villasukkia. Koska kirppariltakaan ei aamupäivällä tullut vastaan sopivia festarijalkineita, päätän testata villasukkien puutteen vaikutuksen festarimukavuuteen.

Pyörin levottomana ympäri kämppää. Vaihdan sittenkin yhden paidan toiseen, ja heitän ties kuinka monennet sukat rinkkaan. Olo on kovin malttamaton. Eikö voisi jo lähteä? Takaraivoon alkaa hiipimään pieni päänsärky. Käskytän itseäni rauhoittumaan. Ei tämä nyt niin jännittävää ole. Valitan mesessä matkaseuralleni kamojen määrää. Miten tätä roinaa on aina näin paljon? Rinkka, makuupussi, makuualusta, teltta, paksu ilmapatja, pari pressua ja juoma-/ruokakassi lojuu eteisen lattialla.

Tiistaina olo on vielä levottomampi. Kamat on kasassa, ja odotan milloin kuski kurvaa pihaan. Vaikka liput voi esittää puhelimellakin, tulostan ne silti varmuuden vuoksi.

Nyt. Nyt mennään! Matkaan kuluu useampi tunti, mutta se ei haittaa. Ollaan sentään jo matkalla.

Vihdoin ajamme sisään leirintäalueen porteista ja köröttelemme vakiopaikalle mäntymetsään. Nousen autosta ja henkäisen syvään. Ilmassa tuoksuu metsä ja kesä. Naapurissa soitetaan Satyriconia ja kauempaa toisesta suunnasta raikaa Turmiön Kätilöt. Virnistelen kuin mikäkin idiootti. Täällä on ihmisen hyvä olla. Olen onnellinen. Onhan edessä on viisi päivää parhautta. Naksautamme ensimmäiset oluet auki ja ryhdymme virittämään pressukatosta. Tästä se alkaa, vuoden paras viikonloppu!

Teksti: Pia Kihlakaski