Mikä on metallin tulevaisuus?

Otsikko on ehkä hieman raflaava, mutta menköön. Tätä tekstiä kirjoittaessa luureissa pauhaa Death-yhtyeen kappale Spirit Crusher (R.I.P Chuck), mikä sai aikaan pienen pohdinnan.

Pari viikkoa takaperin SMC järjesti bändiskaban. Hommaa eteenpäin vieneenä voin paljastaa jälkikäteen, että hienoisesti jännitti laittaa asiaa vireille. Tarkoitus oli, eh, nimittäin löytää uusia bändejä. Tämän takia useita pidempään skenessä vaikuttaneita yhtyeitä ei mukaan otettu, joskin näille yhtyeille varmasti SMC:n tapahtumissa on jatkossa ovi auki.

Uusia bändejä tuli lopulta kolme, joiden taso oli kyllä aivan käsittämättömän kova. Asiaa nyt muistelevana olin ällistynyt, miten hyviä kokonaisuuksia kaikki olivat. Keränen & Holopainen, Cadothus sekä homman voittajana läpi porskuttanut Kings of Guilt olivat kaikki meikäläiselle voittajia.

Vaan onko oikeasti tilanne se, ettei Joensuun tai oikeammin Pohjois-Karjalan kokoiselta alueelta löydy enempää uusia bändejä? Metallinsara on kuitenkin sen verran laaja, että luulisi jokaisen kiven alla joku uusi genre pyörivän.

Tietysti tässä on myös etu. Kenties bändien määrä on vähäisempi, mutta taso menee sitäkin kovemmaksi. (Tässä kohtaa muuten luureihin vaihtui soimaan Bruce Dickinsonin Tattooed Millionare.)

Vai onko?

Silti pieni huoli hiipi niskaan. Kuopiossa, oi kyllä olen sieltä, aikanaan bändiskaboissa pyöri kymmeniä bändejä. Nuorisokeskus 44:ssä pidettyä finaalia varten ympäri kaupunkia oli alkukarsintoja, joista parhaat pääsivät finaaliin. Niistä bändeistä ei välttämättä yhdestäkään tullut mitään, mutta skene oli valtava siihen aikaan.

Olenko huolissani turhaan? Pitäisikö olla tyytyväinen kovempaan tasoon kuin suureen määrään? Quality over quantity?

Kappaleen vaihtuessa Mr. Big -yhtyeen Addicted to that Rushiin alan myös miettiä hieman isomman maailman kuviolla. Itse kuuntelen kyllä laittoman vähän uudempia metallibändejä, jotka nykyisellään alkavat olla jo veteraanibändejä. Mitäs sitten, kun dinosaurukset kuolevat? Kuka tulee tilalle? Evoluution pitäisi viedä kaikkea eteenpäin, mutta mihinkä metallilla on enää varaa kasvaa? Tai ehkä pikemminkin, mihin suuntaan se enää pystyy kasvamaan? Miten Pohjois-Karjalan metalli ja metalliskene? Mihin se tästä leviää, ja ennen kaikkea, kuka sitä seuraavaksi on levittämässä täysin uudelta pohjalta?

Ehkä se on juuri tuo bändiskabassa vierailleiden bändien joukko. Kenties seuraavat bändiskabat tuovat sen uuden timantin. Nyt kun Monkey Wrench lähtee jauhamaan aivolohkoihin muistan, miten vihasin tätä bändiä aikanaan ja täysin syyttä. Pitääkö tässä nyt ottaakin katse enemmän itseensä peilin kautta ja tajuta vihdoin ja viimein, että metalliskene kasvaa vain, jos sen antaa itse kasvaa? Muutoin se pysyy paikallaan, eikä ikinä muutu.

Perustakaa siis bändejä. Reenatkaa. Tehkää niitä omia biisejä. Sillä tavalla ehkä myös Maestör saa myös viimein tajuttua, että kaikki ei voi kuulostaa Panteralle tai Slayerille, eikä niiden pidäkään. Musiikin pitää kasvaa, eikä pysyä paikallaan. Suosikkeja pitää olla menneiltä ajoilta, mutta myös uusilta.

Jos uusia ei tule, ei myöskään kasvua tapahdu.

Maestör Rasanen