Kuinka nautit metallisi? Osa: Amorphis

Ainekset:

1 kpl sauna (vain puulämmitteiset lasketaan)

1 kpl järvi

2-3 kpl saunavastoja (murrealueesta riippuen, myös vihdat kelpaavat)

3-4 kpl Amorphis -albumeita

Tarpeeksi äänekäs musiikkia soittava väline.

Saunaolutta, tarvittaessa, ja määrällisesti tarpeen mukaan.

Käyttämäni sauna oli Narvi-kiukaalla ja erillisellä vesipadalla varustettu malli. Lämmittämiseen kului sylyksen verran halkoja, sisältäen muuripadan lämmittämisen varttia vaille kiehuvaksi. Varsin hyvin käynee myös pihasaunat, joissa muut energiamuodot suovat lämpimät vedet, mutta kunnon ämpäripeseytymisessä on mielestäni enempi tunnelmaa.

Järvenä toimi lähdepohjainen järvi, joka takasi koleatkin pulahdukset, jotka saivat ihon kihelmöimään ja oikein vastaanottamaan tujakoita löylyjä.

Aloitin maailmanloppua enteilevällä ”Queen of Time” -albumilla, ja kun se loppui, jatkoin ”Circlellä”.

Kun saunavasta tuli piestyä rikki, vaihdoin toiseen.

Kun albumi tuli kuunneltua loppuun, vaihdoin seuraavaan.

Välillä muistanut löylyäkään lyödä, kun unohduin naputtelemaan vastalla pintaa punoittavaa, tahdissa Amorphiksen keinuvien tahtien.

Jäähyllä, iho höyryten, katselin järven maille aikovaa aurinkoa. Taustalla soi ”New Day” muistuttaen, että vaikka kohta pimeys käy, niin huomenna on taas uusi päivä uusine iloine, suruine ja toivoineen.

Lonkeroa en suosittele saunajuomaksi, liian imelää. Pitää jäädä suuhun vähän teräksinen maku.

Kevyempi musa ei hitossa sovi saunaan, jää saunavasta sivelyn asteelle ja käy saunaväsy. Black metal ei myöskään ole toivottua saunamusiikkia. Tuplabasarin tahdissa piestyt vastalliset saavat ihon punoittamaan ja vastasta loppuvat lehdet jo ennen ensimmäisenkään biisin loppua.

Finntrollin poljennossa alkaa pelätä vahingossa kiukaaseen istuvansa. Ja niin, ettei ees huomaa, kun kankussa lukee Harvian logo käänteisenä, kun on niin peikkomainen fiilis.

Ensiferum olisi liian taistelumetallia, iskee into käydä löylykipolla sotaa kiuasta vastaan.

Moonsorrow muistuttaa pakanallisen arjen iloista, ja järvelle ei uskalla laineille käydä lillumaan ilman kirvestä, ettei vaan Näkki vie. Tapparakirveen paino herkästi vie laineiden alle, ja Näkkiä ei näin edes tarvita.

Amorphis tuoksuu niin Suomen kesältä, saunalta kuin viileältä järvivedeltäkin.

Jos lauteilla tulee voimakas tarve todeta pakanajumalan nimeä, voi siirtyä saunan verannalle huutamaan PERKELEE:nsä yli tyvenen järven. Saunassahan ei kiroilla, eikä valehdella.

Kuikka huikkaa yli rasvatyvenen järven kuin folkmetallin seassa vikuroivat kosketinkuviot. Aurinko kävi jo mailleen, kiuas on piesty kylmäksi, pehmeä iho höyryää myöhäisillassa.

Huomenna valitsen toiset 3 Amorphis-albumia saunavastaa vauhdittamaan. Onhan vielä kesääkin jäljellä…

Teksti: Musiikisti